Ihan kohta on aika heipata heinäkuulle ja kääntää kalenterista elokuun aukeama esiin.  Pian on koululaistenkin aika palailla takaisin pulpettiensa ääreen. Kevään ja kesän aikana on käynyt useamman kerran mielessä ajatus siitä, että pitäisi kirjoittaa tänne blogiin. Vaan niinpä se on jäänyt, aina on tullut joku uusi ja tärkeämpi hoidettava asia. Aika tuntuu olevan kortilla varsinkin nyt, kun lapset ovat kaiket päivät kotosalla kesälomansa vuoksi. Maanantain vapaapäivät, jotka olen normaalisti käyttänyt opiskelutehtävien tekoon tai on ollut aikaa tehdä muita tietokonehommia, on kulunut nyt lasten kanssa aikaa viettäen ja viikon aikana rästiin jääneitä kotitöitä tehden.

Kesäkuun pari ensimmäistä viikkoa meni tekemättä juuri mitään ylimääräistä ja sallin itselleni pienen huilailun. Läppärin ja kalenterinkin jätin kotiin.  Loppukevät nimittäin oli myymälässä melko kiireistä aikaa, kun ihmiset ostivat  opettajille, päiväkodin työntekijöille tai työtovereilleen muistamisia. Myös ylioppilas- ja valmistujaiskakkuihin tilattiin meiltä paljon puisia kakunkoristeita. Kesäkuun alussa käydyssä oppimiskeskustelussani aavistelin opiskeluryhmämme ohjaajalle juhannuksen jälkeen olevan taas myynnillisesti vilkkaampaa, kun kesälomasesonki varsinaisesti alkaa.

Juhannuksen jälkeen aloin valmistelemaan syyskuun alussa olevaa yrittäjän ammattitutkinnon toista ja viimeistä näyttöäni. Aloin myös kuuntelemaan jälleen äänikirjoja muutaman viikon tauon jälkeen. Ensimmäisenä kuuntelin Janita Virtasen Suuret sanat, jossa parikymmentä suomalaista musiikintekijää kertoi jonkun sanoittamansa  hitin synnystä; mistä idea lauluun tuli tai mistä se kertoo. Moni minulle vieraammaksi jäänyt laulu tai nuoruusvuosien lempibiisi avautui aivan uudella tavalla. Seuraavaksi kuuntelin Ismo Leikolan vaimonsa kanssa kirjoittaman Suo, kuokka ja Hollywoodin. Kirjassa he kertovat muutostaan Amerikkaan ja siellä kohtaamistaan arjen haasteista ja sattumuksista. Pidin etenkin siitä, että Ismo itse luki äänikirjan. Viimeisimpänä kuuntelin Satu Rämön kaksi äänikirjaa; kesäkuun alussa ilmestyneen Talo maailman laidalla, joka on kolmas islantiaiheinen kirjoista. Kirjassa hän kertoi perheensä arjesta Islannin maaseudulla Isafjördurissa sekä Sadun ensimmäisen Islantiin liittyvän kirjan Islantilainen voittaa aina, jossa hän kertoo sopeutumisestaan Islantiin sekä islantilaisista tavoista ja maan kulttuurista. Nämä neljä kirjaa ei varsinaisesti kuulu ammattikirjallisuuskategoriaan, mutta paljon ajattelemisen aihetta niistäkin sain ja pitämäni tauon jälkeen oli helppoa jatkaa kuunteluharrastusta kevyemmin.

Mitä työhön tulee, niin  kävi juuri kuten arvelinkin; myynti vilkastui juhannuksen jälkeen. Erityisen paljon saimme tilauksia Pallari Designin tuotteista. Olemme valmistaneet kesän aikana useampia kustomoituja kakunkoristeita niin ristiäisiin, konfirmaatiojuhliin kuin häihinkin. Myös muutamia syntymäpäiväkakunkoristeita ja erilaisia ovikylttejä on tehty. Suosittuja ovikylttejämme on nyt heinäkuussa ollut myynnissä myös Voipaalan kesäpuodissa, jota on pitänyt kaksi yläkouluikäistä 4H-yrittäjää.

Heinäkuun puolesta välistä lähtien on läppäri ja kalenteri jälleen kulkenut mukanani töihin myymälään. Olen pakannut ne, työhön liittyvän muistikirjan sekä Viki-muistikirjan reppuuni tiistaisin ja kuljettanut tietokoneen takaisin kotiin perjantaisin. Muistikirjat ja kalenteri kulkee yleensä aina mukanani. Viki-muistikirjaan kirjoitan kuuntelemistani ja lukemistani ammattikirjallisuuden teoksista ”opit ja kopit”; muistinpanoja tärkeinä pitämistäni asioista, niissä olevia tehtäviä tai tekemiäni oivalluksia. Kalenterikirjaa yritän jälleen vähitellen opetella käyttämään aktiivisesti ja yleensä olenkin edellisellä viikolla hieman suunnitellut tulevaa viikkoa. Nyt kesällä, kun olen kulkenut pääsääntöisesti pyörällä työmatkat, on välillä täytynyt miettiä, mitä kaikkea reppuun mahtuu eväiden ja muiden tavaroiden lisäksi. Joskus kotoa täytyy tuoda myymälälle joitain tavaroita ja joskus sinne täytyy ahtaa myös lisävaatteita päivän sääennusteesta  riippuen. Onneksi nyt on ollut melko lämmintä pidempi jakso ja illemmallakin vielä, kun myymälä sulkeutuu, eikä neuletta, sadeviittaa tai varavaatteita ole tarvittu.

Pitkän tauon jälkeen oli aika haastavaa motivoida itsensä jälleen opintotehtävien pariin.  Alkajaisiksi kertasin, mitä tehtäviä olen jo aloittanut ja mitä en, mietin mistä tehtävistä aloittaisin urakan ja mitkä tehtävät vaativat enemmän työstämisaikaa. Joihinkin tehtäviin kuuluu useampia tiedostoja, joten niistä myös laadin listoja, mitä kaikkea tehtävä oikeastaan pitääkään sisällään. Joitain tehtäviä olen muhitellut kevään aikana mielessäni ja tehnyt jo jotain niihin liittyvää, esimerkiksi muistiinpanoja. Olin tehnyt myös aiemmin jo valmiiksi jokaiseen tehtävään Word- tai PowerPoint-tiedoston tehtävänantoineen. Usea tehtävä vaatiikin lähinnä koostamisen ja hiomisen lopulliseen muotoonsa. 

Tuleva näyttö sisältää myynnin ja markkinoinnin osa-alueeseen ja brändin rakentamiseen liittyviä tehtäviä.  Myynnin ja markkinoinnin osion tehtävät käsittelevät mm. asiakaskosketuspisteitä, asiakasviestintää, graafista ohjeistusta, markkinoinnin kustannuksia, markkinoinnin ajankäyttöä sekä myynnin ja markkinoinnin seurantaa. Lisäksi liiketoimintasuunnitelma kaipaa vielä koostamista ja täydentämistä. Hiljaisina hetkinä myymälässä olen työstänyt aina jotain tehtävää eteenpäin ja joitain tiedostoja olen saanut tallennettua jo Trelloonkin.

Aloitin myös ammattikirjallisuuden kuuntelun. Ensimmäisenä kuuntelin Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmaduunarin tilipäivän, jossa molemmat avasivat omaa työskentelyään, mistä kaikesta se koostuu ja miten he sen hinnoittelevat. Lisäksi kirjassa oli useita haastatteluja eri alojen ammattilaisilta ja todella hyviä vinkkejä niin työn arvojen pohdintaan,  hinnoitteluun kuin brändäykseenkin.

Usein ammattikirjallisuuden teoksissa on hyviä ja tärkeitä tehtäviä, jotka kuitenkin tahtovat jäädä muistikirjoihin eikä tule oikein käyttöön arjessa. Tehtäväkortit, työkirjat, huoneentaulut ym. muu näkyvä toimisi ainakin itselläni paremmin. Tällaista materiaalia voisi käyttää myös esim. mentoroinnin, työnohjauksen tai opetuksen apuvälineenä. Mielestäni  jo yläkouluikäisten kanssa olisi tärkeää aloittaa omien arvojen pohtimista ja kartoittaa sitä, mitä tulevalta työltään tahtoo. Ihmiset arvostavat työssä eri asioita; toisille tärkeää on raha tai eteneminen uralla, toiset tahtovat toteuttaa omaa luovuuttaan, toiset arvostavat sitä, että saavat itse määrittää työaikansa, työskentelypaikkansa tai työmääränsä, toisille sopii työ, jossa on tarkat ohjeistukset ja toistuvat rutiinit. Itseään vartenhan ihminen sen ammatin valitsee, tai ainakin pitäisi. Valitettavan moni kuitenkin toteuttaa ympäristön tai vanhempien odotuksia tai  poukkoilee opinnoista tai työpaikasta toiseen, kun ei oikein tiedä, mikä olisi se itselle mieluisin työ tai ammatti. Todennäköisesti omakin opintopolkuni ja työhistoriani olisi toisen näköinen, jos yläkoulussa olisi silloin aikoinaan annettu yksilöllisempää ja oppilaislähtöisempää ammatinvalinnanohjausta.

Seuraava kirja, jonka kuuntelin, oli Antti Apusen Haastajasta hittipalveluksi -Tuotteista ideastasi menestyjä. Kirjassa käydään läpi palvelun tai tuotteen kaupallistamisen keskeisiä vaiheita. Itsekin olen huomannut, että usein tuotteet jäävät protovaiheeseen. Vaikka tarkoitus on työstää jokin uusi idea tai tuote markkinoille asti, ei sen kehittämiseen tai viimeistelyyn jää aikaa ja tuote jää pöytälaatikkoon odottamaan parempia aikoja.

Syyskuussa siis päättyy yrittäjän ammattitutkinnon etäopinnot. Sen jälkeen on tarkoitus ottaa käytäntöön opintojen myötä omaksuttuja asioita ja yritystoimintaan liittyviä valmistamiani materiaaleja ja viimeinkin myös päivittämään kotisivuja ja verkkokauppaa, jonka perusrunko vaatii laajentuneen valikoiman myötä uudelleenjärjestelyä käyttäjäystävällisemmäksi.Toivottavasti aikaa löytyy myös säännöllisemmälle blogikirjoittelulle. Aktiivista äänikirjojen kuuntelua ja niistä saamieni oppien ja koppien kirjaamista aion jatkaa opintojen jälkeenkin. Syksyllä, kun maanantait ei enää kulu etäopintotapaamisissa tai opintoihin liittyviä tehtäviä tehden, jää minulle myös ihan oikeaa vapaa-aikaa. Olen selaillut paikallisen kansanopiston esitettä ja löysinkin sieltä pari mielenkiintoista kurssia. Ehkä voisi olla siis mahdollista aloittaa uusi harrastus.

Mutta nyt, nautitaan vielä hetki loppukesästä; auringonpaisteesta ja lämpimistä ilmoista!

-Hely